ma Baker’n

JÄLKIMAININKEJA

No niin, nyt on sen verran jo palauduttu Tukholman matkasta, että on aikaa hieman kirjoittaa ajatuksia. Reissu oli aika rankka, sillä asuimme tuttavakasvattajan luona Kilaforsissa 250km Tukholmasta pohjoiseen. Noustiin näyttelyaamuna klo 3.30 ja seuraavana päivän kotiin lähtiessä klo 4 aamuyöstä… Eipä siis paljon juhlittu titteleitä ja taitaa se juhliminen täällä kotimaassakin jäädä tonne MB-leirille.

Onhan se mahtavaa olla kasvattaja ja omistaa Maailman Voittaja. Ei sitä vielä oikein ymmärrä ehkä se nyt vähitellen alkaa kirkastumaan, kun noita onnitteluja on sadellut ympäri maailmaa niin jotenkin sitä alkaa sisäistämään sen mitä oikeasti on tapahtunut. Täytyy tässä maistella tätä titteliä…

Saara sitten tekee juoksua. Ja näyttä tuo typykkä olevan ihan aikataulussa. Vielä ei vuoda, mutta peräpää on jo turvoksissa. Skypettelin eilen Marcellon kanssa ja kerroin, että Saara tekee juoksua. Kysyi, että kenellä Saaran astutan ja kun kerron, että Joshualla, niin tuumasi, että “super mating”. Hää tykkää kovasti Joshuasta ja sen työskentelystä. Piti kovasti näkemästään Atibox-kisoissa Italiassa, vaikka Joshualla meni ns. pako “käteen” (vasuri veskari > ehkä enemmän ohjaajavirhe ) niin pitkässä liikkeessä tuli sitten niiiiin miljoonaa kiinni. Ja tänä vuonnahan sitten Joshua ja Roger pokkasivat hopeamitalin.

Olipa kiva huomata, että jälleen kerran ollaan Marcellon kanssa samoilla linjoilla. On noista koirista keskusteltu aikaisemminkin ja hyvin samanlainen on toi meidän maku.

Oltiin sitten tänään taas pellolla. Ja tänään pääsivät kaikki koirat jäljestämään. Teuvolle tehtiin pieni jälki ja on se vaan sika hyvä ikäisekseen ahne kuin faan. Saaralle tein ensi kertaa pidemmän jäljen ja pituus oli juuri sopiva. Ajoi hyvällä vietillä ja ei reagoinut estämiseen passivoitumalla, vaan roikkui pantaa vasten tyylin “no, p…kle eikö tässä pääse eteenpäin”. Ja juuri 5-6 askelta ennen patukkaa (ilmeisesti sai siitä hajun) se löi maihin eli ilmaisi ja sitten mentiin askel kerrallaan makkarat syöden loppuun ja siihen sitten “platz”. Ja sitten haukkumista ja patukka palkaksi. Tuo haukuttaminen, jota käytän tottiksessakin on kantanut hyvää hedelmää jäljelläkin. Hitsi mä olen siitä tyytyväinen.

Bambin jälki oli 250 askelta ja se ajoi sen ihmeen “rauhallisesti” eli enää ei tarvinnut meikäläisen roikkua 45 asteen kulmassa taaksepäin. Hienoa, vähitellen on vauhti tippunut oikeaan. Toki se vielä muutaman kerran turhautui, kun estin sitä ja pää nousi, mutta kyllä se siitä.

Piiperon ja Erkin jälki oli ainakin 2 tuntia vanha ja alusta oli todella vaativa. Pelto on ajettu 1,5 viikkoa sitten ja sehän sellainen savipohjapelto, joten niitä paljaita laikkuja on todella paljon ja heinä on tupasmaista. Piipero ajoi hitaasti, mutta varmasti ja teki piikin jälkeisen suorankulman superhyvin, kuin ohjekirjasta. Ensimmäinen esine meni yli ja ilmaisi sen sitten “väärällä puolella”. Ajoi tuon alun hieman tarkistellen ja tuuli painoi hajua hieman sivuun, joten tuon ekan esineen kohdalla sitten kävi kämmi. Loput ilmaistiin sitten kuin oppikirjasta. Sen verran vissiinkin tuli sitä painetta korvienväliin tuosta missauksesta. Ja riemu taas ylimmillään, kun se pallo lensi sitten jäljen loputtua.

Erkillä oli taas vaikeuksia lähetyksen kanssa. Tarkisteli paalun molemmat puolet enennen kuin lähti suoraan ja 10m kun liina loppui, se teki tarkistuksia oikealle ja vasemmalle. Palasi sitten itsenäisesti jäljelle ja jatkoi ja n. 50askeleen päässä taas samat tarkistukset. Jatkoi sitten jäljestämistä ja ekan esineen jälkeen vahvistui. Piikissä hieman tarkisteli, mutta suorakulma piikin jälkeen oli loistava. Esineilmaisut varmoja. Molemmilla Piiperolla ja Erkillä oli hieman vaikeuksia diagonaalisella suoralla.

Kisat on sunnuntaina, katsotaan sitten starttako Erkki vai ei. Päätin, etten ota paineita sen kanssa ja annan sen itsenäistyä ja vahvistua - ja katsotaan ajan kanssa. Selvästi äiti-koiran poismeno vaikuttaa siihen edelleen… No, odotettavissahan se olikin ja nykyään se on “liimautunut” kiinni meikäläiseen. Taas se makaa tossa mun jaloissa.