ma Baker’n

Bambi sitten suoritti ZTP-testin ja vielä testin parhaimmilla puruilla! No, kyllä uskoin sen suoriutuvan siitä, mutta se ylitti kyllä kaikki odotukset. Testi meni siis niin nappiin. Se tyttö lensi “nuolen” lailla :D. Tuomari todella kehui sen suoritusta. Kirjallisessa suojeluosuuden arvostelussa sanotaan seuraavaa: “Tasapainoinen, ystävällinen narttu. Esittää hyökkäyksessä ja rohkeuskokeessa erittäin hyvän rauhallisen puruotteen ja täyden kuormitettavuuden.” - voiko sen paremmin enää sanoa…

No, Ahtikin suoritti ZTP-testin ja ei tarvinnut hävetä suoritusta - ei. Pitää yrittää ladata videot sivuille mahku pian molempien suorituksesta. Nyt on sitten tulevan MB Q-pentueen (joskus keväällä 2009) molemmat vanhemmat ZTP-testattu :). Laura ja Ahti on menossa suojelukokeeseen myöhemmin syksyllä, ja pidämme kovasti kovasti peukut pystyssä.

*********’

Saaran massinen on alkanut kasvamaan. Ja tänäänkin se vain makoili pihakivetyksellä auringonpaisteessa - silmät vain lurpsasi. Se on niin äitiä. Innolla odotetaan loppuaika. Se jäi eilen mammalomalle ja nyt vain lököillään, käydään metsässä juoksemassa, syödään ja kasvatetaan massista.

*********
Klubsiegerkin meni paremmin kuin uskalsin odottaa. Hitsi! Beibi toinen vuosi peräkkäin Klubsieger ja tänä vuonna vielä ROP! Ei siis voisi enempää toivoa. Ja kaikki muutkin sijoitukset. Ihan mahtavaa.

Nyt onkin vähän takki tyhjä sen verran vaativa rutistus oli toi viime viikonloppu. Pitäisi alkaa puuhaamaan sitä Puppy-Vetran showta ja sit pitäisi vähän reenatakkin kun olis ne FH mestikset. Ja loma loppu ja työt alkoi tänään ja huomenna pitäisi ajaa Espooseen kun on ATP

lue kommentit (0)

On ollut hieman kiirettä ja ei tässä ole ehtinyt pariin viikkoon muuta tehdä kuin mennä matalalentoa. Mutta tänään iski suuri ikävä iltapäivällä… ikävä Kyllia ja Ayshaa. Ihan taas sydän pakahtuu kun tyttöjä ajattelee. Jotenkin on ollut niin kiirus koko kesän, ettei kauheasti ole jäänyt aikaa kelata - ehkä onneksikin, mutta mahoton ikävä pukkaa nyt… Katselin vanhoja kuviakin ja kaikki muistot tulee mieleen
*********
Joo, siis 6000km astutusreissulta on palattu kotiin ja kai tuo takapuolikin pikkuhiljaa “tasapainottuu” Kyllä oli tiukka aikataulu, mutta ainakin näillä näkymin siitä selvittiin. Maanantaina kun oltiin Prahassa - oli Saara kyllä niin selvää “pässinlihaa” - seisoi kuin “sahapukki” Joshualle ja asutus menikin ihan nappiin. Ajettiin sitten samantien Prahaan eläinklinikalle, jolla Roger on töissä ja jolta löytyy Tsekin ainoa ell, joka tekee siemennyksiä ja on erikoistunut lisääntymistieteisiin. Saaralle tehtiin progetesti ja ultrattiin kohtu. Lekurin mukaan täydellinen päivä :). Asutus toistettiin vielä seuraavana aamuna ja sitten startattiin kohti Milanoa. Edessä oli vain vajaa 900km…

Milanoon saavuttiin illansuussa ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen hoidettiin Beibin asutus. Typykkä seisoi enemmän kuin “sahapukki” Golille ja homma hoitui hienosti. Sitten iltaa vietettiinkin Marcellon kotona jutellen englantia, italiaa, käsiä, ilmeitä… Mahtavaa porukkaa!! Myöhemmin yöllä sitten suunnistettiin hotellille. Seuraavana päivänä toinen astutus ja Clone Italylla tehtiin Beibille testit ja tsekattiin senkin kohtu ja kaikki näytti juuri perfect. Nyt on kaikki tehty ja vain odotetaan tuloksia…

Ikävä jäi Italiaan kun torstai aamunpäivällä lähdettiin tyttöjen ja Erkin kanssa ajelemaan kohti kotoSuomea. Tulomatkalla vedettiin vähän henkeä ja yksi yö yövyttiin Dessaussa. Siitä jatkettiin kohti Puolaa ja siihen se matkan teko tyssäsikin… Oli sitten niiiiiin hidasta tulla Puolan läpi. Ja aikataulu puski päälle, joten ajoin yhtämittaa Puolan läpi aina Liettuan rajalle asti ja heti rajan jälkeen vedin auton parkkiin rekkojen sekaan ja penkki alas, tyyny pään alle ja peitto korville. Siinä nukuttiin 5 tuntia ja aamulla ylös ja matka jatkui kohti Tallinnaa.

Menomatkallahan ei juurikaan nukuttua kahden vuorokauden aikana… sitten kun uni painoi oikein kovasti simmua niin auto parkkiin rekkojen väliin ja 15 min tirstat ja herätys puhelimella. Pisin aika nukkua oli Puolassa, jolloin oli pakko - 2 tuntia yhteen mittaan.

Hulluutta on monenlaista… mutta mitä ei teksi näiden boksereiden eteen…

Meinasi sitten iskeä ressi toissa päivänäkin. Veikko ilmoitti, että Laalaan juoksu on alkanut viime viikon keskiviikkona… Apua! Miten mä järjestän kesäloman, minne koirat hoitoon, miten mä lähden, kuka lähtis antamaan ajoapua… miljoona juttua. No, kaikki oli puolessa päivässä kunnossa; loma ok, koirien hoito ok (KIITOS YSTÄVIEN!!!) ja ajoapuakin ihan kaksin kertaisesti tarjolla. Ja sitten kaikki tyssäs - Laalaa kävi progetestissä keskiviikko aamuna, joka oli 8 vrk vuodon alkamisesta - ja juoksu auttamattomasti ohi - proge oli 16… eli se siitä Belgradin reissusta.

Viimeksi kun Laalaa astutettiin oli 9 vrk ja silloin aamulla arvo lähes 14, joten iltapäivällä kun tulos tuli ajettiin “piipaa-autolla” urokselle ja saldona oli 3 pentua.

Ei voi mitään - harmittaa suunnattomasti, mutta seuraavasta juoksusta sitten 7,5 kk kuluttua - keväällä. No, Belgradissa on silloin kevät ja kaupunki taitaa olla aika kaunis tuohon aikaan.

Juu, ja sitten tietty tuli peruttua se Piiperon ja Erkin FH-koekin. Joten meikäläinen sitten raahautuu Nokialle näyttelyyn ja starttaa sitten sen jälkeen kohti Tuuria. Ollaan luvattu olla 5 tuntia Miljoona Rock’n VIP-aluella tyhjentämässä pöytiä ja sen jälkeen lähdetään ajamaan tyttöporukalla kohti Torniota. Jossa pitäisi olla aamulla kehässä koirien kanssa. Tietty sitä myös kuullaan noita Miljoona Rock’n esiintyjiäkin - mahtavaa! Tänä vuonna pääesiintyjänä Nightwish - en tiedä mihin aikaan, joten ehditäänkö kuulla vai istutaanko jo asuntoautossa matkalla kohti pohjoista.

Mut nyt mä lähden taas saunaan. Vettä sataa ulkona - märkää ja - saunan lämpö odottaa.

Ai niin, melkein meinas unohtua - Kuopion 3 pv KVnäyttelyissä sitten meni aika hyvin

lue kommentit (0)

Huh, huh. Nyt olisi hieman aikaa istua alas ja kirjoittaa mitä päässä liikkuu… Ihana alkuilta, aurinko paistaa, grillissä tirisee sipuliperuna-aurajuusto-pekoni paistos. Hitsi et tuoksuukin hyvältä ja sauna on lämpiämässä.

MB-leiri alkaa olla puolkassa. Majoitukset ilmoitettu jo viikko sitten samoin ruokailijamäärät. Päästään sitten RVn varikolle Ähtäriin treenaamaan - toivottavasti saadaan tälläkin tehtyä PRää tämän rodun palveluskoiraominaisuuksille. Tarkkaahan se on tietty sinne pääseminen; nimilistat ja ajat ilmoitettava etukäteen jne. jne.

Leirin vahvuus on yli 30; suojeluryhmässä vaihtelevasti yli 20 ja peltojälkiryhmässä sen 10. Mukavaa, että porukat olette lähteneet liikkeelle. Ikävää tietty on, että meikäläinen ei pysty olemaan koko leiriä paikalla (jostain kumman syystä ;)) vaan joutuu sanomaan heipat lauantai-iltapäivällä. Silloin startataan Saaran ja Erkin kanssa kohti Latviaa, josta otetaan Beibi kyytiin näyttelyn jälkeen. Sen jälkeen suunnistetaan kohti Prahaa. Siellä pitäisi olla viimeistään maanantai iltana, jolloin katsotaan josko Saara astutetaan ekan kerran Joshualla. Tiistai aamuna aikaisin jatkan Beibin ja Erkin kanssa kohti Milanoa. Saara jää Rogerin ja Janan hoiviin ja tiistaina sille tehdään vielä paikan päällä progetesti. Katsotaan tarvitseeko se vielä astuttaa. Tiistai-iltana viimeistään meidän pitäisi olla Milanossa ja siellä sitten ensimmäinen astutus.

Siis Saarahan aloitti sen juoksun perjantai aamulla ja Beibi sitten iltapäivällä kun oltiin ajelemassa Oulua kohti… kiitti tytöt - järjestitte sitten meikäläiselle pieniä logistisia haasteita.

Marcello on kuulemma järjestänyt ohjelmaa keskiviikko illaksi, ekaksi treenit ja sitten joku juhla… mun pitäisi lähteä ajamaan takaisin torstai aamupäivällä, jotta ollaan viimeistään illalla takaisin Prahassa. Siellä sitten yksi yö ja toivottavasti aikaa viettää myös Roger’n ja Janan kanssa ja aamulla sitten startti kohti Ruotsia. Toistaiseksi vielä laivayhtiö vahvistusta odottaen, että saanko kaikki 3 koiraani koirahyttiin. Jos ei onnistu on pakko tulla sitten Baltian kautta…

Sunnuntai aamulla pitäisi olla sitten kehässä Porin KV-näyttelyssä… kyllä tää tästä…

Lähteminen on vielä sen verran auki, että tässä kovasti meitin, millä lautalla menen yli Tallinnaan. Menenkö lauantai-iltana siten, että voisin olla Ogressa kehässä päivällä vai siten, että tapaan Arjan ja Kyöstin, jossain matkan varrella ja otan Beibin mukaani… no onneksi tässä on vielä muutamia tunteja aikaa tehdä päätös. Jos se vaikka syntyisi tuolla saunan lauteilla, siellähän ne tärkeät päätökset kuulemma aina tehdään

Juu ja sen Pipsan hoitopaikka on vielä auki. Sekin kun vaatii hieman järjestelyjä… Piipero on nimittäin myös sunnuntaina kehässä Ogressa “jahtaamassa” Latvian Veteraani Valion titteliä ja tulee sitten Arjan ja Köpin mukana sieltä pois. Huh, huh… no eiköhän sekin järjesty. Jotenkin näillä asioilla on ollut tapana järjestyä. Vähänhän niistä joutuu ressiä ottamaan, mutta ihanaa omistaa ystäviä ja kasvattien omistajia, jotka tarjoavat sitä apuaan!! Kiitos teille kaikille jo etukäteen.

Palataan asialle…

lue kommentit (0)

…vai onko mulla “mummotauti”. Tänään on todella masentanut kaikin puolin ja tuntuu, ettei sitten niin mikään onnistu. Saaran juoksu alkaa päivänä minä hyvänsä ja toivon vain, että vielä pari päivää sitä venyttäisi, niin ei joutuisi lähtemään astutusreissulle leirin aikana. Ja sitten koirahoidot. Teuvolle hoitopaikan saaminen on tuskin mikään este, mutta Namille ja Bambille pitäisi löytää “sijaiskoti” viikoksi. Erkki ja Piipero saavat lähtemä Saaran mukana reisuun. Ja tääkin masentaa… siis Namin ja Bambin hoitopaikka.

Sitten tänään jäljellä… pistin Arjalle viestin, että Erkki ei tule kokeeseen. Se ressukka on siis aivan sekaisin. Ja minä ihmeissäni, mitä tehdä… jotenkin tuntuu, että nyt on neuvot hukassa. Ja se masentaa… No, tarvii nukkua yön yli ja katsoa, josko vaikka saisi ahaa-elämyksen unen aikana Saaran jälki meni todella hyvin. Bambi ei päässyt edes pellolle, se ryökäle kun karkasi tänään ja oli tunnin tuolla metsässä huuhailemassa ja tuli sitten kotiin - nyt se on “huomioimatta koulutuksessa” se meuhkaaminen kun ei yhtään auta. Ja Teuvo… no, se on imuri - mitä 4kk ikäisestä nyt voi sanoa. Pipsa varmaan luki meikäläistä taas tosi hyvin ja vaistosi, et Erkin kans ei mennyt putkeen ja että olin huolissani. Lähti yllättävän varovaisesti paalulta, mutta nopeasti se onneksi varmistui ajoi sitten tapansa mukaan askel askeleelta varmasti. Kulmat oli hieman ongelmallisia. Ajoi niistä aika reilusti yli ennen kuin reagoi, mutta haki sitten kuitenkin itsenäisesti jäljen. Sen kanssa kyllä startataan sunnuntaina ja katsotaan sitten mihin paukut riittää. Tarttisi vaan päästä ajamaan sille lauantaina lyhyt motskari jälki alle. Sillä kun toinen jälki on aina paras.

Hanna tulee tänään tänne leiriltä ja sitten kuulenkin varmaan leirikuulumisia. Tarvii lähtee lämittämään saunaa, sillä huomenna on päivällä puru- ja tottistreenit ja sen jälkeen startataan Ouluun, josta sitten ajetaan lauantaina Sepänniemeen yöpymään ja sunnuntaina kokeeseen. Pitää taas vähän kiirusta huomenna, kun pitää pakata auto ja kärry. Taas taitaa jäädä silmälasien hakeminen…

lue kommentit (0)

No niin, nyt on sen verran jo palauduttu Tukholman matkasta, että on aikaa hieman kirjoittaa ajatuksia. Reissu oli aika rankka, sillä asuimme tuttavakasvattajan luona Kilaforsissa 250km Tukholmasta pohjoiseen. Noustiin näyttelyaamuna klo 3.30 ja seuraavana päivän kotiin lähtiessä klo 4 aamuyöstä… Eipä siis paljon juhlittu titteleitä ja taitaa se juhliminen täällä kotimaassakin jäädä tonne MB-leirille.

Onhan se mahtavaa olla kasvattaja ja omistaa Maailman Voittaja. Ei sitä vielä oikein ymmärrä ehkä se nyt vähitellen alkaa kirkastumaan, kun noita onnitteluja on sadellut ympäri maailmaa niin jotenkin sitä alkaa sisäistämään sen mitä oikeasti on tapahtunut. Täytyy tässä maistella tätä titteliä…

Saara sitten tekee juoksua. Ja näyttä tuo typykkä olevan ihan aikataulussa. Vielä ei vuoda, mutta peräpää on jo turvoksissa. Skypettelin eilen Marcellon kanssa ja kerroin, että Saara tekee juoksua. Kysyi, että kenellä Saaran astutan ja kun kerron, että Joshualla, niin tuumasi, että “super mating”. Hää tykkää kovasti Joshuasta ja sen työskentelystä. Piti kovasti näkemästään Atibox-kisoissa Italiassa, vaikka Joshualla meni ns. pako “käteen” (vasuri veskari > ehkä enemmän ohjaajavirhe ) niin pitkässä liikkeessä tuli sitten niiiiin miljoonaa kiinni. Ja tänä vuonnahan sitten Joshua ja Roger pokkasivat hopeamitalin.

Olipa kiva huomata, että jälleen kerran ollaan Marcellon kanssa samoilla linjoilla. On noista koirista keskusteltu aikaisemminkin ja hyvin samanlainen on toi meidän maku.

Oltiin sitten tänään taas pellolla. Ja tänään pääsivät kaikki koirat jäljestämään. Teuvolle tehtiin pieni jälki ja on se vaan sika hyvä ikäisekseen ahne kuin faan. Saaralle tein ensi kertaa pidemmän jäljen ja pituus oli juuri sopiva. Ajoi hyvällä vietillä ja ei reagoinut estämiseen passivoitumalla, vaan roikkui pantaa vasten tyylin “no, p…kle eikö tässä pääse eteenpäin”. Ja juuri 5-6 askelta ennen patukkaa (ilmeisesti sai siitä hajun) se löi maihin eli ilmaisi ja sitten mentiin askel kerrallaan makkarat syöden loppuun ja siihen sitten “platz”. Ja sitten haukkumista ja patukka palkaksi. Tuo haukuttaminen, jota käytän tottiksessakin on kantanut hyvää hedelmää jäljelläkin. Hitsi mä olen siitä tyytyväinen.

Bambin jälki oli 250 askelta ja se ajoi sen ihmeen “rauhallisesti” eli enää ei tarvinnut meikäläisen roikkua 45 asteen kulmassa taaksepäin. Hienoa, vähitellen on vauhti tippunut oikeaan. Toki se vielä muutaman kerran turhautui, kun estin sitä ja pää nousi, mutta kyllä se siitä.

Piiperon ja Erkin jälki oli ainakin 2 tuntia vanha ja alusta oli todella vaativa. Pelto on ajettu 1,5 viikkoa sitten ja sehän sellainen savipohjapelto, joten niitä paljaita laikkuja on todella paljon ja heinä on tupasmaista. Piipero ajoi hitaasti, mutta varmasti ja teki piikin jälkeisen suorankulman superhyvin, kuin ohjekirjasta. Ensimmäinen esine meni yli ja ilmaisi sen sitten “väärällä puolella”. Ajoi tuon alun hieman tarkistellen ja tuuli painoi hajua hieman sivuun, joten tuon ekan esineen kohdalla sitten kävi kämmi. Loput ilmaistiin sitten kuin oppikirjasta. Sen verran vissiinkin tuli sitä painetta korvienväliin tuosta missauksesta. Ja riemu taas ylimmillään, kun se pallo lensi sitten jäljen loputtua.

Erkillä oli taas vaikeuksia lähetyksen kanssa. Tarkisteli paalun molemmat puolet enennen kuin lähti suoraan ja 10m kun liina loppui, se teki tarkistuksia oikealle ja vasemmalle. Palasi sitten itsenäisesti jäljelle ja jatkoi ja n. 50askeleen päässä taas samat tarkistukset. Jatkoi sitten jäljestämistä ja ekan esineen jälkeen vahvistui. Piikissä hieman tarkisteli, mutta suorakulma piikin jälkeen oli loistava. Esineilmaisut varmoja. Molemmilla Piiperolla ja Erkillä oli hieman vaikeuksia diagonaalisella suoralla.

Kisat on sunnuntaina, katsotaan sitten starttako Erkki vai ei. Päätin, etten ota paineita sen kanssa ja annan sen itsenäistyä ja vahvistua - ja katsotaan ajan kanssa. Selvästi äiti-koiran poismeno vaikuttaa siihen edelleen… No, odotettavissahan se olikin ja nykyään se on “liimautunut” kiinni meikäläiseen. Taas se makaa tossa mun jaloissa.

lue kommentit (0)

Huomenna pitäisi lähteä ajamaan kohti Oulua ja sitä ennen vielä käydä pellolla Erkin kanssa ja hakea koiranruokaa…

Tänään oltiin taas pellolla Erkin ja Piiperon kanssa. Jäljestettiin sellaisella pienellä peltopläntillä, johon ei mahtunut kun yksi pitkä suora, piikki ja kaari. Heinä viikko sitten ajettu, joten aika lyhkästä oli vielä ja aurinko paahtoi. Erkin alotus ei ollut ihan samaa luokkaa kuin eilen ja lähti tolpalta tarkistellen molemmille puolille… se on se vanha kakkosen alotus joka on siis niin takaraivossa. Vauhtia oli aika paljon ja ajoi alkuun turhan korkealla nenällä meikäläisen makuun ja Erkiksi. Jotenkin pitäisi se balanssi nyt löytää lähetyksen ja tarkan jäljestämsien kanssa. Tosin varmistelin sen verran, että jälki oli vain puoli tuntia vanha, joten sekin aiheutti nenän nousun.

Tein sitten vielä toisen lähetyksen ennen kuin lähdettiin kotiin ja se oli hippasen parempi. Pipsan jälki oli hieman vanhempi ja se veti sen omaan tuttuun varmaan tyyliin. Esine ilmaisut on parantuneet viime kesästä ja ilmaisee ne lähes suoraan, tosin pyllähtää sitten toiselle kankulleen.

Myöhemmin illalla oltiin sitten purutreeneissä. Saaran piilolla ilmaisua hiottiin. Yritetään saada se puhtaammaksi ja koira pysymään alempana. Se kun osaa olla sellainen jojo… ollaankin käytetty viimeaikoina apuohjaajaa, joka puuttuu näihin virheisiin. Eikä pakotteet ole enää salvanneet - ne kun ei tulekkaan enää omalta ohjaajalta. Hyvä niin. Loppuun tehtiin sitten pari hyppyä.

Bambille tehtiin “terassitreenit”. Vietiin se kerhomajan terassille ilmaisemaan ja hyvät hyssykät sentään - me päästään kohta piilolle!! Saatiin se ilmaisemaan todella hienosti maalimiehen edessä eikä seilannut edestakaisin pahemmin, kun alusta oli sen verran liukas. Ja se haukku veskaria eikä hihaa vaikka Hessu oli ilman hihaa. Siis tosi mahtavaa!! Ja loppuun hyppy - no sehän tulee miljoonaa kiinni

lue kommentit (0)

Melkein meinas unohtua. Kylli tuli tänään kotiin… Haettiin uurna postista. Ja on vähän koko ilta itkeskelty sen jälkeen kun sain avattua paketin. Nyt uuran on vitriinin päällä ja odottaa sitten sitä päivää kun meikäläinen pystyy kaivamaan kuopan tuohon rinteeseen saunan viereen… voi olla että vähän kestää.

lue kommentit (0)

Jo on vierähtänyt aika kun viimeksi olen ylläpitänyt blogia. Varmaan 1,5 vuotta… aika aikaansa kutakin ja nyt tuli taas sellainen päiväkirjafiilis

Istuin tuossa hetki sitten saunassa ja katselin ikkunasta ulos. Kynttilälyhdyt loivat pientä valoa saunan seinillä ja ikkunasta näkyi ihana maalaismaisema ja kaunis auringon paiste. Johan sitä paistetta on taas odotettu. Ja fiilis tietysti mahtava. Välillä piti juosta ylös katsomaan miten kirjolohen puolikas pärjäsi savustuspussissa ja grillissä. No, hyvinhän se.

Saaran kanssa istuttiin alkuun lauteilla ihan kaksisteen ja nautittiin saunan lämmöstä. Ja sitten se tapansa mukaan kyllästyi ja halusi lähteä touhuamaan pihalle niitä omia juttujaan. Nappasin sitten Teuvon yhdellä “kalan tarkistureissulla” mukaani ja sehän surutta kampesi itsensä ylimmälle lauteelle ja ihan sitten mamman kylkeen kiinni. Siinä me sitten istuttiin Teuvo the Terrorist ja minä - siitä tulee ihana saunakoira - mamman jönssi. Isä-koiraa ei saa lauteille tekemälläkään, se makoilee kyllä pukuhuoneen sohvalla, mutta siihen se jää…

Aiemmin tänään oltiin pellolla Erkin ja Piiperon kanssa jäljestämässä. Olosuhteet ei kyllä ole kovin ideaalit, kun heinää on paikoitellen polveen asti. Onneksi isäntä ajeli apuvoimin niitä rehupeltoja matelemmiksi tänään eli tietää sitä, että pian päästään taas kunnon pellolle. Kävi sen veli ensteksi siinä ihan traktorin kanssa tervehtimässä ja kyselemässä, että mihin olin jäljet tehnyt. Traktorin perässä oli rikkaruohomyrkkyä ja se piti “hukata” johonkin. Lähti siitä sitten metsän reunaan laskemaan myrkyt pois. Kävi se isäntäkin itse pyörällä jututtamassa. Kyseli, että ajaako mun koirat koiranjälkiä. Tuumasin, että ei onnistu. Yli viikko sitten oli henkilöauto jäänyt kahden rekan väliin ja ikkunoiden rikkouduttua kaksi oletettavasti kettuterrieriä hypäneet pihalle ja ottaneet hatkat - valjaat ja hihnat perässä… Toinen oli löytynyt 5 vrk sisällä. Oli jäänyt hihnasta kiinni pusikkoon. Ja omistaja oli hakenut (Espoosta) koiran pois. Toinen on ollut nyt sitten lähes 10vrk reissussa. On pysytellyt onnettomuuspaikalta n. 1km säteellä, mutta ei anna itseään kiinni… isäntä ja muu kylän väki on yrittänyt kaikin konstein saada sitä houkuteltua ja kiinni - ei ole vain onnistunut. Olivat yrittäneet saada omistajaa Espoosta paikalle, että olisi tullut auttamaan kiinniotossa - oli kuulemma tuumannut, että tulee kun paikalliset ovat saaneet koiran kiinni… sääliksi käy sitä koiraa.

No, se jälki. Erkillä on ollut todella vaikeaa sisäistää taaaaas uusi lähetys (FH lähetyshän muuttui 2008 vuoden alussa) ja siihen on haettu ja löydetty konsti. Juu, tänään lähti paalulta satasta, mutta kaikki esineet jäi sitten peltoon. Toinen jälki tehtiin niin, että voin puuttua ilmaisuihin ja ajoin lyhyellä liinalla - meni paremmin. Kolmas jälki oli sitten todella varmiselua ja vahvistelua ja - hyvä. Piipero painaa kuin veturi - ei mitään ongelmia.

Koe on 2 vk päästä - saas nähdä kuin käy.

lue kommentit (0)